Suomen Vapaakirkko on noin 90 itsenäisestä paikallisseurakunnasta muodostuva, uskonnonvapauslain mukaan järjestäytynyt uskonnollinen yhdyskunta, jolla on jäseniä yhteensä noin 14 000. Suurin osa vapaaseurakunnista on pieniä, alle 100 jäsenen yhteisöjä, suurimmissa taas jäseniä on tuhannen molemmin puolin. Uusia vapaaseurakuntia myös syntyy eri puolille Suomea, ja tätä pioneerityötä kutsutaan seurakunnanistutukseksi.
Vapaakirkko on osa Kristuksen ruumista Suomessa ja ympäri maailmaa ja jakaa kaikkien kristittyjen kanssa uskon yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan, pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa ja Raamattuun Jumalan Sanana. Kansainvälisesti Suomen Vapaakirkko kuuluu vapaakirkkojen yhteistyöelimeen nimeltä International Federation of Free Evangelical Churches (IFFEC).
Vapaakirkko on vapaa valtiosta, siis painottaa uskonnollisten yhteisöjen ja valtionhallinnon erillisyyttä. Suomen Vapaakirkko olikin ensimmäinen vuoden 1923 uskonnonvapauslain mukaan järjestäytynyt kirkko. Tästä vapaudesta seuraa, että vapaaseurakunnat eivät saa valtion- tai kirkollisverotuloja, vaan rahoittavat toimintansa jäsentensä lahjoituksin. (Vapaakirkon keskusorganisaatio saa opetus- ja kulttuuriministeriön rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille myöntämää yleisavustusta jäsenmääränsä perusteella vuosittain noin 90 000 €.)
Vapaakirkon paikallisyhteisöt eli vapaaseurakunnat ovat juridisesti, taloudellisesti ja hallinnoltaan itsenäisiä. Vapaakirkko elää paikallisissa seurakunnissaan, ja seurakunta on ennen kirkkoa: se syntyy paikallisten kristittyjen päätettyä perustaa sen ja hakeutuu sen jälkeen Vapaakirkon yhteyteen. Vapaakirkkoa voikin luonnehtia paikallisseurakuntien liitoksi, jota yhdistävät tunnustus ja yhdyskuntajärjestys.
Vapaaseurakuntien jumalanpalveluksissa kävijä huomaa nopeasti, että niissä ei noudateta kirjoitettua liturgiaa. Sen sijaan jumalanpalveluksissa on kyllä toistuvia elementtejä. Vapaakirkossa kaste ja ehtoollinen ovat symboleita ja muistuttajia Jumalan pelastavasta armosta, eivät sen välittäjiä eli sakramentteja.
Suomen Vapaakirkko luetaan vapaaksi kristillisyydeksi tai vapaakristillisyydeksi, joskus myös vapaiksi suunniksi, kutsuttuun joukkoon liikkeitä ja kirkkoja. Näitä edustaa Suomen vapaakristillinen neuvosto.
Vapaakirkossa seurakunnat ovat rakenteen ja päätöksenteon keskiössä. Seurakunnat ovat hallinnollisesti ja taloudellisesti itsenäisiä ja päättävät omista asioistaan yhdyskuntajärjestyksen mukaan.
Paikalliset seurakunnat muodostavat valtakunnallisen kirkon ja päättävät yhdessä sen asioista seurakuntien kokouksessa. Jokainen vapaaseurakunta on oikeutettu lähettämään valitsemansa edustajat kokouksiin, joissa päätetään valtakunnallisen työn toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta sekä valitaan hallituksen jäsenet ja kirkkokunnanjohtaja.
Yhdyskuntajärjestys määrittelee myös muita keskeisiä päätöksiä seurakuntien kokoukselle sekä hallituksen, kirkkokunnanjohtajan, toimialajohtajien ja toimihenkilöiden tehtävät.
Vapaakirkon valtakunnallista työtä toteuttaa keskusorganisaatio, joka muodostuu useista toiminnallisista yksiköistä. Keskusorganisaatioon on koottu sellaista työtä, jota seurakuntien kannattaa tehdä yhdessä, sen sijaan että kukin seurakunta hoitaisi sitä yksin.
Tällaista työtä on diakonian ja lapsi- ja nuorisotyön valtakunnallinen koordinointi ja tuki, lähetystyö ja koulutus. Lisäksi Vapaakirkolla on yleishallinto, jäsenrekisteri ja seurakuntien tuki, tilitoimisto, kurssikeskus, oma lehti ja kustannustoimintaa.
* Rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta
* 90 seurakuntaa
* 14 000 jäsentä
* 25 lähettiä eri puolilla maailmaa
* Diakoniatyötä 45 paikkakunnalla
* 145 vuotta vaikutusta
